S S R I onnenpilleri vai aikapommi?


ISBN 951-98548-7-8


 

31.3.2003

[ kirjat ]

Masennuksesta monipuolisesti

Kari Siimes, SSRI onnenpilleri vai aikapommi? Kari Siimes, Kuopion yliopiston painatuskeskus, Kuopio 2003, Mielikirjat Kustannus Shop 162 s.

Kari Siimes on itse käynyt läpi vakavan masennuksen. Kirjoittaja on pohtinut masennuksen ulottuvuuksia kaikissa kuudessa kirjassaan aina eri näkökulmasta.

Uusin kirja on helppolukuinen ja ymmärrettävä tietopaketti masennuksesta. Jäsentely on tarkkaa. Sanottavaa löytyy depression perustyypeistä, biokemiallisista syistä, elämänhistoriasta, masennuksen laukaisevista tekijöistä, oikeasta ruokavaliosta ja mielihyvän lähteistä.

Kirjassa esitellään erilaisia terapiamuotoja ja hoitoyhdistelmiä. Erilaisia lääkkeitä on ryhmitelty vaikuttavan aineen, kauppanimen sekä vaikutustavan selventämiseksi. Masentuneen omaisille ja läheisille löytyy käytännön vinkkejä osuudessa ja myös itsemurhan ehkäisyä kirjoittaja lähestyy rohkeasti ja konkreettisesti.

Kirjoittaja selventää vielä parisenkymmentä käyttämäänsä määritettä, jotka varmistavat kirjan ymmärrettävyyttä.

Vaikka Siimeksellä on masennuksesta kipeitäkin kokemuksia, joista olisi voinut helposti katkeroitua, hän on saanut kanavoitua pettymykset ja nöyryytykset niin, että maailmankuva näyttää selkeältä.

On pari asiaa, joita Siimes ei tunnu unohtavan. Toinen on vakuutuslääkärien ja hoitavien lääkäreiden ristiriitaiset näkemykset, jotka aiheuttavat potilaille monenmoista riesaa sen lisäksi, mitä sairaudet jo muutoinkin aiheuttavat. Toista Siimes kuvaa: "Kokemuksesta voin kertoa, ettei mikään loukkaa masentunutta enemmän kuin hänen henkisten lahjojensa aliarviointi. Tähän syyllistyivät ainakin minun kohdallani monet virkamiehet ja –naiset jopa eräät lääkärit."

Siimes tuo esille, että hyvä terapeutti ja keskusteleva, tiedottava lääkärisuhde sekä ohjeiden mukainen lääkityksen noudattaminen ovat paranemisen kulmakiviä. Ja se, että osaa ja malttaa hellittää ajoissa kiireen ja touhun oravanpyörästä.

Kirjan nimi SSRI tulee englanninkielisistä sanoista "selektive serotonin reuptake inhibitors" eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät. Kyseessä on uudehkot masennuslääkkeet. Kirjan nimi voisi hyvin olla myös Masennuksen käsikirja.

Siimes tosin pohtii masennuslääkkeiden ulottuvuuksia. Uusimpien lääkkeiden on vakuutettu olevan jokseenkin haitattomia ja että ne eivät aiheuttaisi riippuvuuksia.

Nyt tullaan kirjan mullistuksellisimmalle alueelle. Lääkkeiden käyttäjää kiinnostaa mahdollisuus myös lopettaa lääkehoito. Viranomaisia ja lääketehtaita tämä ulottuvuus ei juuri ole kiinnostanut. On monia kokemuksia siitä, että kun on käyttänyt pari vuotta yhtämittaisesti lääkitystä, niin siihen on muodostunut kiusallinen riippuvuus. Tästä mahdollisuudesta ei hoitava lääkäri ole aina ollut tietoinen tai ei ainakaan ole tullut maininneeksi potilaalle. Hämmentäviä kokemuksia on aiheuttanut myös lääkkeen tehon katoaminen yhtäkkisesti vuosien käytön jälkeen. Näissä kysymyksissä on purtavaa viranomaisillekin. Vilkasta keskustelua on odotettavissa.

Kirjan lähdeaineisto on monipuolinen. Nettiosoitteet auttavat myös linkittämään ja päivittämään tietoja.

Kari Siimes on nähnyt vaivaa ja saanut aikaiseksi hyvän ja moneen käyttöön soveltuvan kirjan, jota voi käyttää yleistietojen kartuttajana, omaisten ja masennuksesta kärsivien tietopakettina, ammattilaisten ja opiskelijain asiakaslähtöisen toiminnan tukevana tienviittana, itsehoitoryhmien oppaana ym.

Ajankohtaista aihetta käsittelevästä kirjasta voi ennustaa kirjailijan varsinaista läpimurtoteosta.

Pauli Nieminen

Kirjoittaja on kuntoutusohjaaja Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä. Hän on tehnyt mielenterveystyötä kolmisenkymmentä vuotta.

 
 

ILTALEHTI

5.4.2003

Monet käyttäjät ihmettelevät, miksi haittavaikutuksista vaietaan

Hyvät pahat masennuslääkkeet

Masennuslääkkeiden kulutus on viisinkertaistunut Suomessa kymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 2001 masennuslääkkeitä käytti lähes 274 000 suomalaista. Suurin osa heistä syö ns. selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä eli SSRI-lääkkeitä.

Kun nämä ns. uuden polven masennuslääkkeet tulivat Suomessa myyntiin 80-luvun lopussa, meilläkin alettiin puhua onnellisuuspillereistä, joilla ei ole edeltäjiensä kaltaisia ikäviä haittavaikutuksia.

Nyt monet käyttäjät toteavat, ettei tilanne olekaan niin yksinkertainen. Omiin kokemuksiinsa nojaten he epäilevät, ettei lääkkeiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia tunneta tai niistä ei haluta kertoa.

Kuopiolainen Kari Siimes, 63, on yksi kriittisistä, joka haluaa puhua silläkin uhalla, että saisi lääkefirmat kimppuunsa. Hänen oma sairaskertomuksensa alkoi 90-luvun puolivälissä.

- Toimin liike-elämässä markkinointipäällikkönä. Sitten organisaatio meni alta, ja ryhdyin yksityisyrittäjäksi. Paiskin töitä kellon ympäri, ja yritin aina vain enemmän ja enemmän.

- Pitkäaikaisen stressin seurauksena koin totaalisen loppuun palamisen ja sairastuin vakavaan masennukseen. Vaimo ohjasi minut yksityiselle psykiatrille, mutta jo pelkkä ison lääkärilaskun ajatteleminen lisäsi ahdistustani.

Lopulta Kari Siimes pääsi hoitoon sairaalan mielenterveysyksikön avohoitopolille.

Ensimmäiseksi Kari Siimekselle määrättiin masennuslääkkeitä - kuten yleinen käytäntö on.

- Lääkkeet toimivat hyvänä ja tarpeellisena ensiapuna, sillä niillä saadaan tilanne tasapainotettua. Masennusta lääkkeet eivät kuitenkaan paranna.

Siimeksen mukaan puolet masennuslääkkeiden käyttäjistä tuntee saavansa apua pillereistä, mutta yllättävän moni huomaa myös joutuvansa keskelle lääkerulettia: erilaisten sivuvaikutusten takia lääkitystä on pakko vaihtaa moneen kertaan.

- Itse olin kärsinyt unettomuudesta jo pitkään, ja masennuslääkkeen myötä tämä piina vain kasvoi. Lääkettä vaihdettiin, lääkeannostusta suurennettiin ja unta parantava lääke lisättiin. Ketkuttelin pillereillä noin vuoden, mutta siinä vaiheessa masennukseni oli muuttua yllättäen maanis-depressiivisyydeksi. Elämästä tuli yhtä vuoristorataa.

Kari Siimes oli ymmällään. Sitten hän huomasi sattumalta sanomalehdessä uutisen ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan uuden polven masennuslääkkeet voivat aiheuttaa vakavan ylireagointivaaran, jos serotoniinipitoisuus kasvaa aivoissa liian suureksi.

- Puhuin asiasta lääkärilleni, ja päätimme yhteistuumin, että lopetan SSRI-masennuslääkkeen syömisen. Oloni parani välittömästi, ja aloin miettiä, olinko syönyt sitä lääkettä kenties turhaan.

- Kukaan ei ollut varoittanut, että masennus voisi lääkkeiden takia kääntyä maanis-depressiivisyydeksi. Jälkeenpäin lääkäri totesi, ettei muka tiennyt mahdollisuudesta. Oliko häntä varoitettu puhumasta... Lääkefirmojen intresseissä ei kai ole kertoa kaikkia tietoja lääkkeistään.

Siimeksen mielestä ns. vanhan ja uuden polven masennuslääkkeiden ero ei ole niin suuri kuin on annettu ymmärtää. Ikävistä sivuoireista ei ole päästy.

Monet masennuslääkkeitä pitempään käyttävät painiskelevat muun muassa lihomisen, ruokahaluttomuuden, liiallisen syömisen, päänsäryn, unettomuuden ja seksuaalisten ongelmien kanssa.

Amerikkalaispsykiatri toteaa Psychology Today -lehden helmikuun numerossa, että ensin potilaat tulevat vastaanotolle itkien masennusta ja sitten itkien lääkkeiden aiheuttamaa ylipainoa.

Tilanne on pulmallinen. Toisaalta tiedetään, että masennuslääkkeitä pitää käyttää tietty aika ennen kuin ne alkavat vaikuttaa. Mutta jättääkö masentunut lääkkeet ottamatta, jos lääkäri kertoo mahdollisista haittavaikutuksista?

- Parasta olisi, jos lääkäri toteaisi, että jotain haittoja voi ilmetä, ja kehottaisi ottamaan heti tarvittaessa yhteyttä.

Vaikeassa ja keskivaikeassa masennuksessa lääkkeet ovat Siimeksen mielestä hyvä ensiapu. Serotoniinin takaisinoton estäjien kaikkia vaikutuksia ei hänestä kuitenkaan tunneta.

- Minulle ei tullut riippuvuus- ja vierotusoireita, sillä käytin SSRI-lääkettä vain vuoden verran. Kahden vuoden käyttö näyttää olevan monella käyttäjällä kuitenkin se raja, jonka jälkeen aivoihin voi tulla muutoksia.

Monet masennuslääkkeitä vuosia käyttäneet valittavat lopettamisen jälkeen muun muassa pahoinvointia ja sähköiskujen kaltaisista tuntemuksista päässä. Oireiden kanssa jaksetaan sinnitellä jonkin aikaa, mutta lopulta on pakko mennä lääkäriin.

Ja lääkäri kirjoittaa taas uuden masennuslääkereseptin.

Pitääkö kerran aloitettua masennuslääkitystä jatkaa koko loppuelämä? Tätä kysymystä Kari Siimeskin on pohtinut ja sanoo, että ei. Masennus ei ole hänestä verrattavissa esimerkiksi diabetekseen.

- Katso HUOMAUTUS!

Masennuslääkkeiden käyttäjien kokemukset osoittavat myös, että seitsemän vuotta on jonkinlainen takaraja. Sen jälkeen lääkkeiden vaikutus loppuu kuin seinään. Olen kysynyt, mutta ammattilaisetkaan eivät osaa selittää, miksi näin käy. Nostavat vain kädet pystyyn.

 

Kari Siimeksen HUOMAUTUS! Edellisen kappaleen toimittajan käyttämä sanamuotoa en ole haastattelussa käyttänyt. Seitsemän vuoden rajasta ja tehon loppumisesta seinään olen eri mieltä. Sen toimittaja on ottanut kirjani 101 sivulta siellä lainauksena olevasta nimimerkin "Musta yö" kommentista. SE EI OLE MINUN MIELIPITEENI.

Olen kyllä huolestunut SSRI-lääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä ja tehon hiipumisesta, mutta se on eri asia kuin joidenkin ehdottomien takarajojen vetäminen.

- Jos masentuneella ei tässä vaiheessa ole hyvää terapiasuhdetta eikä halua parantua, edessä on helposti umpikuja. Itsemurhariski on melkoinen.

Kari Siimes sanoo, että hänen pelastuksensa on ollut empaattinen psykoterapeutti, jonka puheille hän pääsi ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun oli syönyt masennuslääkkeitä vuoden verran.

- Helppoa ei tämäkään ole ollut. Terapeutin avulla olen kuitenkin alkanut ymmärtää itseäni ja elämääni. Olen muun muassa oivaltanut, ettei minun tarvitse olla paras eikä miellyttää koko ajan muita. Ei tarvitse aina pärjätä ja ehtiä.

- Kuntoutuskurssilla tapasin kohtalotovereita. Yksi heistä kertoi, ettei hän käytä lääkkeitä, vaan tulee toimeen pelkällä terapialla. Se antoi minulle uskoa elämään ilman lääkkeitä ja motivaation parantua: miksi en minäkin.

Kari Siimekseltä ilmestyy näinä päivinä kirja SSRI onnenpilleri vai aikapommi? (Mielikirjat 2003), jossa hän kertoo kokemuksistaan nykyajan muotilääkkeen käyttäjänä. Taustatietona on laaja kotimainen ja ulkomainen lähdeaineisto.

Kirjassa on myös paljon tuoreita lainauksia muilta suomalaisilta masennuslääkkeiden käyttäjiltä, joiden keskustelua Siimes on seurannut internetin mielenterveysaiheisilla keskustelupalstoilla.

- Itse olen nykyään varhaiseläkkeellä, ja luentopyyntöjä satelee eri puolilta Suomea. Yritän välittää kuulijoilleni sitä viestiä, että masennuslääkkeillä voi olla monenlaisia haittavaikutuksia. Masentunut itse ei tätä välttämättä tajua, vaan luulee epämääräisiä oireitaan masennukseen kuuluviksi.

- Juuri tämän takia masentuneelta ja hänen läheisiltään vaaditaan melkoisesti aktiivisuutta. Ja sitkeyttä.

TEKSTI
HILKKA TIENHAARA
hilkka.tienhaara@iltalehti.fi
KUVAT
KARI PEKONEN
kari.pekonen@iltalehti.fi


Muut kirja-arviot:

Käsikädessä 5/2003. ilm. 16.10.2003

Keskisuomalainen 26.3.2003
Savon Sanomat 26.3.2003
Itä-Savo 31.3.2003