ITÄ-SAVO


Perjantai 19. syyskuuta 2003 * N:o 256

 

Kirjailija Kari Siimes rohkaisee

Masennuksesta voi toipua

Susanna Vihavainen
IS Savonlinna

Nykyaika on hyvin suorituskeskeinen, eikä ihme, että työperäinen uupumus on yleinen vaiva.

Savonlinnassa luennoinut kuopiolainen kirjailija Kari Siimes kehotti ottamaan väsymisen merkit vakavasti, sillä tila voi pitkittyessään johtaa syvään masennukseen. Markkinointipäällikkönä toiminut mies tietää mistä puhuu, sillä hän on omakohtaisesti kokenut pahan romahduksen.

Siimes painotti, että masennuksesta voi toipua, mutta prosessi vaatii aikaa. Taipumus säilyy, niinpä myöhemminkin on varjeltava itseään liialliselta kuormitukselta.

– Mielestäni työperäinen masennus on lisääntynyt. Ihmiset joutuvat tekemään liikaa töitä pelätessään työpaikan menetystä.

Burnoutiin voi johtaa myös miellyttävä, haastava ja luova homma, kuten nuorilla nettinörteillä.

Liiallinen kiltteys tai halu miellyttää kanssaihmisiä saa ottamaan nikottelematta vastaan enemmän töitä kuin jaksaa tehdä. Kun asetettu mitta ei sitten täytykään, alkaa itsensä syyllistäminen. Esimieskin saattaa huomautella virheistä, joita väsynyt tekee. Kaikkensa antaneesta se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Siimes sanoo, että monet pomot eivät tajua alaistensa rajoja.

– On osattava sanoa esimiehelle ei, ja vielä oikealla tavalla. Ei siitä kruunua saa, kun ottaa liikaa töitä. Tarvitaan myös itsetuntemusta ja itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on, jottei ole liian suuria odotuksia ja tavoitteita.

Kaupunkisivuilla piipahdetaan seurakuntakeskuksessa järjestetyssä teemaillassa, jossa pohdittiin, mistä saataisiin lisää toivoa arkeen.

KAUPUNKI
Perjantai 19.9.2003

Teemaillassa etsittiin masennuksen ehkäisykeinoja

Elämän kuohuista suvantoon

Susanna Vihavainen
IS Savonlinna

Mielialanvaihtelut kuuluvat elämään ja menevät ohi, mutta syvään masennukseen joutuminen on vakava juttu, joka vaatii hoitoa

– Masennuksesta on tullut muotisana. Voisihan sitä määritellä, että olen vaikka surullinen, miettii Savonlinnan seurakuntakeskuksessa järjestettyyn yleisötapahtumaan keskiviikkona osallistunut nainen. Illan teemana oli masennuksen ehkäisy, mikä kiinnosti runsasta joukkoa osanottajia. Aihepiiri oli tuttu joko omalta, läheisten tai ystäväpiirin kohdalta tai ammatin vuoksi.

– Hyvä, että tästä on ruvettu puhumaan. Itse katson aina Ben Furmanin ohjelmat televisiosta, lisäsi toinen, jonka omainen oli juuri joutunut masennuslääkitykselle.

Tilaisuuden juontanut, Suomen psykiatriyhdistystä edustanut ylilääkäri Marja-Riitta Nilsson-Kälviäinen kertoi, että masennuslääkkeiden käyttö on viisinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Masennuksen vuoksi myönnettyjen eläkkeiden määrä on sekin noussut. Toisaalta vakavat masennustilat eivät ole lisääntyneet, mutta henkinen pahoinvointi on.

Toipuminen mahdollista

Masennuksen kokenut kuopiolaiskirjailija Kari Siimes painottaa luennollaan, että aallonpohjaa ei pidä päästää kroonistumaan.

– Masennuksen syyt ovat yksilöllisiä, ja monimuotoisia. Minusta ihmisen pitäisi pystyä selvittämään itselleen, miksi on masentunut. Tässä useimmat tarvitsevat ammattiapua. Sen jälkeen syihin on puututtava.

– Elämänmuutokset ovat herkkä kohta, joka voi laukaista masennuksen. Pitkäkestoinen stressi on toinen.

Riskitekijöiksi Siimes nimesi muun muassa kiireen, työuupumuksen, rankan elämänhistorian, läheisten sairastumiset, kuolemat ja muut isot menetykset. Myönteiset luonteenpiirteetkin voivat äärimuodoissaan kääntyä ihmistä vastaan, jolloin esimerkiksi sitkeys muuttuu jääräpäisyydeksi, ahkeruus ja kunnianhimoisuus työnarkomaniaksi, tunnollisuus ja pikkutarkkuus tiukkapipoisuudeksi, kiltteys myötäileväksi miellyttämisenhaluksi.

– Sitkeä polttaa itsensä helposti loppuun.

Osaan tapahtumista voi elämäntaidon koulussa vaikuttaa, toisiin ei, joten monesti olisi kyettävä löytämään tyyni suhtautumistapa tapahtuneeseen. Syvään masennukseen tarvitaan kuitenkin ammattiapua, terapiaa, lääkitystäkin.

Tunne itsesi

Terveiden tehtävä on tukea, kuunnella ja osoittaa masentuneelle valoa, mutta ei käskeä piristymään. Se on melkeinpä pahinta, mitä voi sanoa.

Jos joku perheenjäsenistä on jatkuvasti huonolla tuulella, voi pohjalla piillä syvää uupumusta. Hälytyskellojen pitäisi soida myös silloin kun muisti pätkii, ihminen on aloitekyvytön, kärsii uni- ja syömishäiriöistä, on keskittymiskyvytön, tarrautuu vanhoihin ikäviin muistoihin tai kun kielteiset ajatukset pyörivät jatkuvasti päässä. Masentunut ei usko tulevaisuuteen, vaan näkee siellä vain mustan aukon. Hän kokee itsensä tarpeettomaksi, jopa vihaa itseään. Loppuun palanut sen sijaan näkee yhä toivoa.

Siimes huomautti, ettei kukaan ole täydellinen, niinpä omat heikkoudet kannattaa tunnistaa, mutta ei jäädä niihin kiinni.

– Sairaus on uusi mahdollisuus. Ihmisen täytyy itse haluta parantua.

Etsi rentoutta

Kari Siimes itse valitsi muutoksen tien, ja nauttii nyt uudesta elämäntyylistä. Luonto, kiinnostavat harrastukset, kiireetön, myönteinen elämänasenne, säännöllinen, mutta ei kilpailuhenkinen liikunta, uudet kokemukset, ruuat ja ihmiset ovat tärkeitä. Työelämässä mies ei enää ole mukana.

– Kannattaa hakea aktiivisesti mielihyvän lähteitä. Jokainen tietää, mikä hänestä on mieluisaa. Mielihyvää löytyy hyvin pienistä asioista.

– Kilpikonnasta voi ottaa oppia, se on aina päässyt perille. Puutarhurit ovat onnellisia ihmisiä.

Kirjassaan Masennuksen ehkäisy Siimes kehottaa keskittymään elämän myönteisiin puoliin, mielekkääseen ja tasapainoiseen arkeen, sillä jokaisen vaellukseen mahtuu vastoinkäymisten ohella myös valoisia ja hyviä hetkiä.

Teemaillan järjestivät Savonlinnan seudun mielenterveysseura, Suomen psykiatriayhdistys, Omaiset mielenterveystyön tukena – järjestö ja Savonlinna-Sääminginseurakunta. Ammattiauttajat kokoontuivat jo päivällä alan koulutukseen.