väliraskas henkilöjunaveturi 516 - 523 1912 524 - 529 1913 742 - 751 1926 757, 758 1932 759, 760 1933 nrot 516 - 529, 742 - 747 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere nrot 748 - 751, 757 - 760 Lokomo Oy, Tampere sarjassa 28 veturia pyörästö 4-6-0 lempinimi "Pikku-Heikki"
H7/Hv4 oli viimeinen parannettu muunnos Hk1 - 3 -sarjoista niiden jatkoksi. Se oli aikaisempia Hk-vetureita raskaampi, ja varustettu Walschaertin luistikoneistolla ja tulistimella. Vr tilasi Tampellalta 8 veturia 1911 ja 1912 vielä 6 samanlaista lisää, tauon jälkeen Tampella ja Lokomo saivat 10 veturin tilauksen ja sarjan päätti 4:n veturin lisätilaus. Vuoden -12 tilauksesta lähtien kehystä vahvistettiin ja korotettiin, viimeisimmissä oli sähkölaitteet veturia ja junaa varten. Nopeutta korotettiin 1932.
Ensimmäiset veturit sijoitettiin Viipuriin, Pietariin ja Tampereelle, myöhemmin varikoita oli lukuisia. Uusin sarja toimi aluksi Tampereella, ja vuodesta 1933 hylkäämiseensä asti Oulussa. Hv4-sarjaa käytettiin henkilöjunissa ja jonkin verran pohjoisen pikajunissa. Vuosina 1954-63 kiskoautot syrjäyttivät Hv4:t. 1918 jäi 7 veturia Venäjälle, ja ne ostettiin takaisin 1923, 3 veturia luovutettiin sotakorvauksina 1940. Viimeinen Hv4 oli liikenteessä 1964, 500-sarja hylättiin 1964 ja muut 1965. 742 on varattuna Rautatiemuseolle.
tyyppi 2C h2 pituus 14,993 m vetovoima 6120 kp tyhjäpaino 42,8 Mp työpaino 47 Mp akselipaino 10,9 Mp vetopyörien läpimitta 1,575 m suurin sallittu nopeus 80/85 km/h vesitila 9 m³ hiilitila 5 Mp halkotila 10 m³ tulipinta 96,5 m² tulistin 26 m² työpaine 12 kp/cm² sylinteri/isku 450/610 mm