H7/Hv4

Etusivulle


väliraskas henkilöjunaveturi

516 - 523     1912
524 - 529     1913
742 - 751     1926
757, 758      1932
759, 760      1933

nrot 516 - 529, 742 - 747 Tampereen Pellava- ja
Rautateollisuus Oy, Tampere

nrot 748 - 751, 757 - 760 Lokomo Oy, Tampere


sarjassa 28 veturia
pyörästö 4-6-0
lempinimi "Pikku-Heikki"

H7/Hv4 oli viimeinen parannettu muunnos Hk1 - 3 -sarjoista niiden jatkoksi. Se oli aikaisempia Hk-vetureita raskaampi, ja varustettu Walschaertin luistikoneistolla ja tulistimella. Vr tilasi Tampellalta 8 veturia 1911 ja 1912 vielä 6 samanlaista lisää, tauon jälkeen Tampella ja Lokomo saivat 10 veturin tilauksen ja sarjan päätti 4:n veturin lisätilaus. Vuoden -12 tilauksesta lähtien kehystä vahvistettiin ja korotettiin, viimeisimmissä oli sähkölaitteet veturia ja junaa varten. Nopeutta korotettiin 1932.

Ensimmäiset veturit sijoitettiin Viipuriin, Pietariin ja Tampereelle, myöhemmin varikoita oli lukuisia. Uusin sarja toimi aluksi Tampereella, ja vuodesta 1933 hylkäämiseensä asti Oulussa. Hv4-sarjaa käytettiin henkilöjunissa ja jonkin verran pohjoisen pikajunissa. Vuosina 1954-63 kiskoautot syrjäyttivät Hv4:t. 1918 jäi 7 veturia Venäjälle, ja ne ostettiin takaisin 1923, 3 veturia luovutettiin sotakorvauksina 1940. Viimeinen Hv4 oli liikenteessä 1964, 500-sarja hylättiin 1964 ja muut 1965. 742 on varattuna Rautatiemuseolle.

tyyppi 2C h2
pituus 14,993 m
vetovoima 6120 kp
tyhjäpaino 42,8 Mp
työpaino 47 Mp
akselipaino 10,9 Mp
vetopyörien läpimitta 1,575 m
suurin sallittu nopeus 80/85 km/h
vesitila 9 m³
hiilitila 5 Mp
halkotila 10 m³
tulipinta 96,5 m²
tulistin 26 m²
työpaine 12 kp/cm²
sylinteri/isku 450/610 mm