Hv1

Etusivulle


väliraskas henkilöjunaveturi

545 - 561     1915
562 - 574     1916
575 - 578     1920
648 - 651     1920
652 - 655     1921

nrot 545 - 574 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere

nrot 575 - 578, 648 - 655 Lokomo Oy, Tampere


sarjassa 42 veturia
pyörästö 4-6-0
lempinimi "Heikki"

Kun Hk1 - 5 ja Hv4 -sarjojen veturit kävivät pienitehoisiksi pääratojen jatkuvasti kasvaville matkustajajunille, piti Vr:n suunnitella huomattavasti suurempi ja tehokkaampi veturityyppi, H8. Sen pyöräjärjestys oli edeltäjiensä kaltainen, mutta muuten kaikki sen mitat ja pääarvot olivat aiempaa suurempia. Ensimmäisen maailmansodan ja raaka-ainepulan takia Tampellan tekemät ensimmäiset 12 veturia saatiin käyttöön myöhästyneinä syksyllä 1915 (numerot 545-556). Tampella toimitti myös seuraavan tilauserän (557-574). Sodan aikana Tampereelle perustettu toinen veturitehdas Lokomo sai tehdäkseen veturit 575-578 ja 648-655 (Hv1 575 oli Lokomon ensimmäinen veturi).

Aluksi Hv1:t sijoitettiin Helsingin, Viipurin, Tampereen ja Seinäjoen varikoille. Myöhemmin niitä saivat myös Turku, Riihimäki, Karjaa, ja viimeisinä vuosina myös Oulu ja Joensuu. Toisen maailamnsodan aikana vetureita oli myös Itä-Suomessa, muuten Hv1:t toimivat pääasiassa Länsi-Suomessa.

Hv-sarjan tulo paransi höyryveturikantaa huomattavasti, uudet veturit olivat aikaisempaa paljon tehokkaampia ja taloudellisempia. Veturikierto tehostui ja ajokilometrimäärät kasvoivat tuntuvasti, junien kokoa voitiin suurentaa ja vähentää tankkaustaukoja. Sähkövalaistuskokeilut alkoivat Hv-sarjassa, ja myöhemmin kaikki veturit saivat sähkövalaistuksen. Vetureiden suurin sallittu nopeus korotettiin 95 km/h:iin 1930-luvun puolivälissä. Hv:t pysyivät pikajunaliikenteessä 50 vuotta. Suuret Hr1:t alkoivat syräyttää niitä kevyempiin henkilö- ja pikajunatehtäviin 1940.luvun lopulta lähtien. Viimeisinä vuosinaan ne alkoivat käydä liian heikoiksi kasvaville junille, varsinkin milloin Hr1:ien vetämät raskaat rungot siirtyivät Hv-osuuksille. Lopulta diesellinjaveturit syrjäyttivät ne 1960-luvun loppupuolella.

Ensimmäisen maailmansodan aikana 6 veturia jäi Venäjälle, josta ne ostettiin takaisin 1928, kolariveturit 546 ja 576 hylättiin 1940 ja -62. Muut hylättiin 1965-67. 554 on museoveturina Riihimäellä ja 575 Tampereella. Suomen vanhin käyttökuntoinen veturi 555 "Prinsessa" on Hyvinkään Rautatiemuseossa.

tyyppi 2C h2
pituus 15,814 m
vetovoima 6950 kp
tyhjäpaino 49,4 Mp
työpaino 54,6 Mp
akselipaino 12,4 Mp
vetopyörien läpimitta 1,75 m
suurin sallittu nopeus 80/95 km/h
vesitila 14,3 m³
hiilitila 5 Mp
halkotila 11 m³
tulipinta 108,6 m²
tulistin 30,7 m²
työpaine 12 kp/cm²
sylinteri/isku 510/600 mm