H3/Hk2

Etusivulle


kevyt henkilöjunaveturi

437 - 445     1904
446           1903
447 - 451     1905
452 - 453     1906

Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere


14 kpl
pyörästö 4-6-0
nrot 447, 452 ja 453 muutettiin Hk3 -sarjan
vetureiksi

Kun Tampella oli saanut vuosisadan vaihteessa suomalaisen veturinrakennuksen vauhtiin, päätettiin suunnitella ja rakentaa kotimainen parannettu muunnos Hk1-vetureista. Vr teki 1902 Tampellan kanssa sopimuksen 10 henkilöliikenneveturin valmistuksesta (numerot 437-446, sarja H3, 1942 lähtien Hk2), toisessa tilauksessa 1905 oli 7 veturia (numerot 447-453). H2:t olivat yhdyskoneistoisia märkähöyryvetureita, joissa oli Mellinin käynnistys- ja vaihtoventtiili sekä mäntäluistit. Vr päätti 1927 muuttaa koko sarjan kaksoiskoneistoiseksi ja varustaa tulistinkattiloilla. Sylinterit tehtiin samanlaisiksi kuin Hk3-sarjassa. Samalla vahvistettiin levykehystä. Muutos tehtiin 1929-32 kaikkiin vetureihin, paitsi numeroihin 452, 453 ja 447, jotka varustettiin Hk3-kattilalla (muutosvuosistaan nämä kuuluivat sarjaan H5, vuodesta 1942 Hk3). Sarjan nopeutta nostettiin 5 km/h pienin rakennemuutoksin 1934. Aluksi Hk2-vetureiden pääosa sijoitettiin Helsinkiin, Tampereelle ja Pietariin, sekä muutamia Riihimäelle, Turkuun ja Toijalaan (myöhemmin muillekin varikoille). Hv-sarjojen tullessa käyttöön Hk2:t siirtyivät hoitamaan kevyttä paikallisluontoista liikennettä eri puolille maata. 1950-luvun loppupuolella nopeammat ja taloudellisemmat kiskoautot syrjäyttivät ne nopeasti täysin, veturit hylättiin 1962.

tyyppi 2C n2v
pituus 14,993 m
vetovoima 6120 kp
tyhjäpaino 40 Mp
työpaino 43,3 Mp
akselipaino 10,2 Mp
vetopyörien läpimitta 1,575 m
suurin sallittu nopeus 85 km/h
vesitila 9,1 m³
hiilitila 6 m³
halkotila 8 m³
tulipinta 108,2 m²
työpaine 12,5 kp/cm²
yhdyskone, sylinterit 420/600 mm