H2/Hk1

Etusivulle


kevyt henkilöjunaveturi

291 - 300     1900
322 - 333     1901

Richmond Locomotive Works, Virginia, USA


Hk1 -sarjassa yhteensä 32 veturia
H2 -tyyppiä 22 kpl
pyörästö 4-6-0
lempinimi "Kaanari" tai "Isopyöräinen kaanari"

Liikenne rautateillä kasvoi 1890-luvun lopulla huomattavasti ja sen myötä myös junapainot. A-sarjojen veturit alkoivat käydä liian heikkotehoisiksi. Vr tilasi suurempia ja voimakkaampia henkilöliikennevetureita 1897 Baldwinilta. Tilatut 10 veturia saivat sarjamerkin H1. Seuraavina vuosina Vr tilasi Richmondilta kahdessa erässä 22 samankaltaista veturia, tilauserät saivat numerot 291-300 ja 322-333, ja sarjamerkin H2 (liikenteeseen 1900-01). Molempien tehtaiden veturit olivat toistensa kaltaisia, H1-sarja oli vain hieman painavampi. Kun sarjamerkit uudistettiin 1942 H1 ja H2 yhdistettiin samaan sarjaan Hk1. Hk1:t olivat amerikkalaistyyppisiä vetureita, joiden akselijärjestys 2'C pysyi tämän jälkeen lähes 40 vuoden ajan Vr:n uusien henkilöliikenneveturien akselijärjestyksenä.

Hk1:n 3-akselisen tenderin etummainen akseli oli kiinteä, 2 seuraavaa muodostivat telin. Vetureissa oli kankikehys, kaksoiskoneisto, Stephensonin sisäpuolinen luistikoneisto ja alunperin tasoluistit ja märkähöyrykattila. Muutostöistä tärkeimmät olivat tulistimen asentaminen, tasoluistien korvaaminen mäntäluisteilla, tenderin vahvistaminen ja nopeuden korotuksen vaatimat koneistomuutokset.

Veturit sijoitettiin Helsinkiin, Pietariin ja Viipuriin, sitten Riihimäelle ja Karjaalle, ja myöhemmin muuallekin maahan. Hk1:t olivat vetokykyisiä ja nopeitakin, mutta niiden poltto- ja voiteluainekulutukset olivat vastaavia kotimaisia Hk2-3 -sarjoja suurempia. Hk1 palveli lähes yksinomaan pääratojen henkilöliikenteessä Hv-vetureiden tuloon asti, tämän jälkeen kevyemmissä junissa 1950-luvun puoliväliin, jolloin kiskoautot tulivat liikenteeseen. Hk1:t olivat sekalaisissa tehtävissä ja varavetureina hylkäykseensä asti. 1918 jäi Venäjälle 6 veturia jotka ostettiin takaisin 7 vuotta myöhemmin. Talvisodan jälkeen jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliittoon 8 veturia ja 1 jäi sotatoimialueelle. Kolme veturia hylättiin 1936-39, ja loput 1954-59. Suomi lahjoitti Leninin pakoveturin 293 Neuvostoliittoon 1957.

tyyppi 2C n2
pituus 14,997 m
vetovoima 4980 Kp
tyhjäpaino 39,1 Mp
työpaino 43,1 Mp
akselipaino 10,5 Mp
vetopyörien läpimitta 1,575 m
suurin sallittu nopeus 80/85 km/h
vesitila 9,5 m³
hiilitila 7,5 m³
halkotila 5,8 m³
tulipinta 112,8 m²
sylinterin halkaisija/iskun pituus 406/609 mm
työpaine 12,2 kp/cm²