G9/Sk2

Etusivulle


kevyt sekajunaveturi

314 - 321     1900
360 - 372     1901
318           1905

Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere


Sk2 -vetureita oli kaikkiaan 40 kpl
niistä G9/Sk2 -tyyppiä 22 kpl
toinen nro 318 Porvoon rautatieltä 1917
pyörästö 2-6-0
lempinimi "Pikku-Rusko"

Vr tilasi 1896 SLM:n veturitehtaalta 6 Sk1-tyyppistä veturia, 1896 Nohabilta 10 ja vielä SLM:lta 2. Tampella sai 1989-1900 21 veturin tilauksen 2 erässä (314-321, 360-372, sarja G9), tästä tilauksesta alkoi maan mittavampi veturiteollisuus. 1942 veturit yhdistetiin (ainoan jäljellä olleen raskaamman G1:n kanssa) sarjaksi Sk2. Vetureita tli Vr:lle myös Keravan-Porvoon (1917) ja Rauman (1950, 1 numeroton pian hylätty Sk-tyyppinen veturi) rautateiden ostojen myötä.

Sk2:t olivat Sk1:iin verrattuna hieman raskaampia, sekä kattilan tulipinta ja tenderin vesitilavuus olivat suuremmat. Käytännössä ne olivat samankaltaisia ja samoissa tehtävissä. Sk1 ja Sk2 -sarjoihin suoritettiin 1920-luvulla samat muutostyöt. Ilman tulistinkattilaa jäivät ne veturit, jotka oli tarkoitus lähivuosina hylätä.

Veturit sijoitettiin eri puolille maata, tärkeimmät varikot olivat Tampere, Seinäjoki, Vaasa, Oulu, Kouvola, Mikkeli, Kuopio, Jyväskylä ja Sortavala. 1926-40 hylättiin 20 veturia, niistä 3 myytiin teollisuudelle (315 Tampellan muistomerkkiveturina). 1940 Neuvostoliitolle luovutettiin 4 veturia, jäljelle jääneet 17 hylättiin 1950-59 (viimeiset olivat Riihimäellä 1957 ja Seinäjoella 1959).

tyyppi 1C n2
tyhjäpaino 25,5 Mp
työpaino 27,9 Mp
akselipaino 8 Mp
pituus 12,818 m
suurin sallittu nopeus 60 km/h
vetopyörien halkaisija 1,219 m
vetovoima 3830
tulipinta 68,3 m²
työpaine 10,6 kp/cm²
sylinteri/isku 380/510 mm
vesitila 5 m³
halkotila 4,5 m³
hiilitila 4,5 m³