G7/Sk4

Etusivulle


kevyt sekajunaveturi

242 - 253     1898
306 - 313     1900

Baldwin Locomotive Works, Philadelphia


sarjassa 20 veturia
pyörästö 2-6-0
lempinimi "Pienipyöräinen kaanari"

Vr tarvitsi vuosisadan vaihteessa kipeästi uusia vetureita palvelemaan kasvavaa liikennettä ja uusia rataosia. Kun Euroopan veturitehtaat olivat täystyöllistettyjä, tilasi Vr USA:sta Baldwinilta 1897 ja -99 yhteensä 20 periaatteessa aiempien Sk-sarjojen kaltaista veturia. Tehdas sai käyttää omia vakiopiirustuksiaan lyhyen toimitusajan takia. Uuden G7-sarjan vetureissa oli kankikehys, kaksoiskoneisto, märkähöyrykattila ja tasoluistit, 3-akselisessa tenderissä oli takana 2-akselinen teli. Kattilat muutettiin tulistinkattiloiksi 1925-30.

Aluksi sarja sijoitettiin Helsinkiin, Viipuriin ja Pietariin, etupäässä tavaraliikenteeseen. Kun Tv1:t tulivat 1920-luvulla pääradoille, Sk4:t siirtyivät Karjaalle ja Turkuun. 1930-luvulla veturit siirrettiin yksinomaan vaihtotöihin (mm. Seinäjoella, Oulussa ja Vaasassa). 1940-luvulla ne olivat Tampereella, Seinäjoella, Oulussa ja Kouvolassa, 1950-luvulla Seinäjoen ja Oulun alueen vaihtotöissä. Pietarissa olleet 9 veturia jäivät 1918 Venäjälle, ne ostettiin takaisin 1925. 1940 luovutettiin Neuvostoliittoon 2 Sk4:ää. Sarja hylättiin muualta vapautuneiden höyryvaihtoveturien ja Tve3-dieselien tieltä vasta 1957-60.

tyyppi 1C n2
tyhjäpaino 32,3 Mp
työpaino 38,5 Mp
akselipaino 10,6 Mp
pituus 14,4 m
suurin sallittu nopeus 60/65 km/h
vetopyörien halkaisija 1,244 m
vetovoima 5500 Kp
tulipinta 89,3 m²
työpaine 12,2 kp/cm²
sylinteri/isku 381/609 mm
vesitila 9,5 m³
halkotila 5,8 m³
hiilitila 6 m³

Kuva: Baldwin/H.L. Broadbelt