kevyt sekajunaveturi 242 - 253 1898 306 - 313 1900 Baldwin Locomotive Works, Philadelphia sarjassa 20 veturia pyörästö 2-6-0 lempinimi "Pienipyöräinen kaanari"
Vr tarvitsi vuosisadan vaihteessa kipeästi uusia vetureita palvelemaan kasvavaa liikennettä ja uusia rataosia. Kun Euroopan veturitehtaat olivat täystyöllistettyjä, tilasi Vr USA:sta Baldwinilta 1897 ja -99 yhteensä 20 periaatteessa aiempien Sk-sarjojen kaltaista veturia. Tehdas sai käyttää omia vakiopiirustuksiaan lyhyen toimitusajan takia. Uuden G7-sarjan vetureissa oli kankikehys, kaksoiskoneisto, märkähöyrykattila ja tasoluistit, 3-akselisessa tenderissä oli takana 2-akselinen teli. Kattilat muutettiin tulistinkattiloiksi 1925-30.
Aluksi sarja sijoitettiin Helsinkiin, Viipuriin ja Pietariin, etupäässä tavaraliikenteeseen. Kun Tv1:t tulivat 1920-luvulla pääradoille, Sk4:t siirtyivät Karjaalle ja Turkuun. 1930-luvulla veturit siirrettiin yksinomaan vaihtotöihin (mm. Seinäjoella, Oulussa ja Vaasassa). 1940-luvulla ne olivat Tampereella, Seinäjoella, Oulussa ja Kouvolassa, 1950-luvulla Seinäjoen ja Oulun alueen vaihtotöissä. Pietarissa olleet 9 veturia jäivät 1918 Venäjälle, ne ostettiin takaisin 1925. 1940 luovutettiin Neuvostoliittoon 2 Sk4:ää. Sarja hylättiin muualta vapautuneiden höyryvaihtoveturien ja Tve3-dieselien tieltä vasta 1957-60.
tyyppi 1C n2 tyhjäpaino 32,3 Mp työpaino 38,5 Mp akselipaino 10,6 Mp pituus 14,4 m suurin sallittu nopeus 60/65 km/h vetopyörien halkaisija 1,244 m vetovoima 5500 Kp tulipinta 89,3 m² työpaine 12,2 kp/cm² sylinteri/isku 381/609 mm vesitila 9,5 m³ halkotila 5,8 m³ hiilitila 6 m³
Kuva: Baldwin/H.L. Broadbelt
