G6/Sk2

Etusivulle


kevyt sekajunaveturi

202 - 211     1897

Nordqvist & Holm, Trollhättan, Ruotsi


Sk2 -vetureita oli kaikkiaan 40 kpl
niistä G6/Sk2 -tyyppiä 10 kpl
pyörästö 2-6-0
lempinimi "Pikku-Rusko"

Vr tilasi 1896 SLM:n veturitehtaalta 6 Sk1-tyyppistä veturia (196-201, sarja G1), 1896 Nohabilta veturit 202-211 ja vielä SLM:lta 212-213. Tampella sai 1989-1900 21 veturin tilauksen 2 erässä (314-321, 360-372, sarja G9). Tästä tilauksesta alkoi maan mittavampi veturiteollisuus. 1942 veturit yhdistetiin (ainoan jäljellä olleen raskaamman G1:n kanssa) sarjaksi Sk2. Vetureita tli Vr:lle myös Keravan-Porvoon (1917) ja Rauman (1950, 1 numeroton pian hylätty Sk-tyyppinen veturi) rautateiden ostojen myötä.

Sk2:t olivat Sk1:iin verrattuna hieman raskaampia, kattilan tulipinta ja tenderin vesitilavuus olivat suuremmat. Käytännössä ne olivat samankaltaisia ja samoissa tehtävissä. Veturit sijoitettiin eri puolille maata, tärkeimmät varikot olivat Tampere, Seinäjoki, Vaasa, Oulu, Kouvola, Mikkeli, Kuopio, Jyväskylä ja Sortavala.

Sk1 ja Sk2 -sarjoihin suoritettiin 1920-luvulla samat muutostyöt, ilman tulistinkattilaa jäivät ne veturit jotka oli tarkoitus lähivuosina hylätä. 1926-40 hylättiin 20 veturia, niistä 3 myytiin teollisuudelle (315 Tampellan muistomerkkiveturina). 1940 Neuvostoliitolle luovutettiin 4 veturia, jäljelle jääneet 17 hylättiin 1950-59 (viimeiset olivat Riihimäellä 1957 ja Seinäjoella 1959).

tyyppi 1C n2
tyhjäpaino 25,6 Mp
työpaino 27,9 Mp
akselipaino 8 Mp
pituus 12,818 m
suurin sallittu nopeus 60/65 km/h
vetopyörien halkaisija 1,219 m
vetovoima 3830 Kp
tulipinta 68,3 m²
työpaine 10,6 kp/cm²
sylinteri/isku 380/510 mm
vesitila 5 m³
halkotila 4,5 m³
hiilitila 4,5 m³