G4/Sk1

Etusivulle


kevyt sekajunaveturi

186 - 190     1894

Dübs & Co, Glasgow, Skotlanti


5 kpl
pyörästö 2-6-0
lempinimi "Pikku-Rusko"

Kun linja-ajossa huonokulkuiset C-sarjojen veturit kävivät kasvaville junille liian heikoiksi, Vr tarvitsi raskaamman, tehokkaamman ja parempikulkuisen veturityypin. 1884 suunniteltu veturisarja oli vapaasti sivusuunnassa liikuvalla yksiakselisella johtotelillä ja kolmella vetoakselilla varustettu lehtijousitettu Mogul. Siinä oli kaksoiskoneisto, Stephensonin luistikoneisto ja tasoluistit. Alkuperäinen veto- ja juoksupyörien koko kasvoi kun ryhdyttiin käyttämään paksumpia pyöränrenkaita (1219-1250 mm, 762-787 mm). Ensimmäiset veturit tilattiin SLM:lta, viimeiset saman tyyppiset veturit tilattiin Dübsilta 1894 (186-190, sarja G4). 1942 kaikki G1 ja G4 -veturit yhdistettiin sarjaan Sk1. Muutostöistä huomattavin oli höyryntulistuksen käyttöönotto 1909-10 osassa vetureita, hyvien kokemusten myötä suurin osa sarjasta muutettiin 1920-luvun lopulla tulistinvetureiksi. Sk1-vetureita käytettiin eri puolilla rataverkkoa henkilö-, tavara-, seka- ja työjunissa. Ne väistyivät 1920-luvun lopulla linja-ajosta raskaaman kiskotuksen edetessä tehokkaamman vetovoiman tieltä, myöhemmin veturit palvelivat järjestely- ja työjunissa, joidenkin sivuratojen henkilö- ja sekajunissa, vaihtotöissä ja varavetureina. 1925-39 hylättiin 38 veturia, sodan aikaisen ja jälkeisen veturipulan takia loput 22 vasta 1948-54, 6 myytiin eri yrityksille 1925-50.

tyyppi 1C n2
tyhjäpaino 24,4 Mp
työpaino 26,6 Mp
akselipaino 7,5 Mp
pituus 12,824 m
suurin sallittu nopeus 60 km/h
vetopyörien halkaisija 1,219 m
vetovoima 3830 Kp
tulipinta 68,3 m²
työpaine 10,6 kp/cm²
sylinterit 380/510 mm
vesitila 4,6 m³
halkotila 5 m³
hiilitila 4,5 m³