G3/Sk3

Etusivulle


kevyt sekajunaveturi

173 - 177     1892
214 - 221     1898

Schweizerische Lokomotiv- & Maschinenfabrik, Winterthur, Sveitsi


Sk3 -sarjassa (G3, G5, G10 ja G11) yhteensä 88 veturia
G3/Sk3 -tyyppiä 13 kpl
pyörästö 2-6-0
lempinimi "Mummo"

Sk3-sarjan 88 veturia olivat vajaat puolet yli 200:n Mogul-veturin hankintaohjelmasta. Ne valmistuivat 1892-1905, tilauksia toimittivat SLM (173-177, 214-221), Dübs (191-195), Schwartzkopff (334-359) ja Tampella (373-406, 427-436). Alkuperäiset sarjamerkit olivat G3, G5, G10 ja G11. Teknisesti lähes samanlaiset veurit koottiin 1942 kaikki sarjaan Sk3. Niissä oli alunperin yhdyskoneisto ja märkähöyrykattila, Stephensonin luistikoneistot ja tasoluistit, uusimmissa Dultzin käynnistys- ja vaihtoventtiili (asennettiin koko sarjaan 1920-luvulla). Muutamissa uusimmissa kokeiltiin 1930-luvulla höyrynkuivauslaitetta. Veturit palvelivat etenkin tavaraliikenteessä, myöhemmin jonkin verran seka- ja henkilöjunissa. Tk3:t ja Tv1:t syrjäyttivät Sk3:t tavarajunista, ja ne siirtyivät vähitellen järjestely- ja työjuniin tai vaihtotöihin (näissä pääosa vetureista vielä 1950-luvun puolivälissä). SLM:n veturit olivat pääosin Oulussa, Dübsin Viipurissa ja Oulussa, muut eri puolilla maata. 1918 jäi 9 veturia Venäjälle, niistä ostettiin 4 takaisin 1928 (2 korjauskevottomina), 1940 luovutettiin 8 sotakorvauksina , 2 menetettiin sodassa ja Karhulan-Sunilan rautatie osti yhden 1957. Muut veturit hylättiin pääasiassa 1950-luvulla, viimeiset vasta 1960 (mukana museoveturiksi jäänyt 400).

tyyppi 1C n2v
tyhjäpaino 31,5 Mp
työpaino 34,5 Mp
akselipaino 10, 10,6 Mp
pituus 14,07 m
suurin sallittu nopeus 60/65 km/h
vetopyörien halkaisija 1,245 m
vetovoima 4550, 4740 Kp
tulipinta 87,2 m²
työpaine 12 kp/cm²
yhdyskone, sylinterit 400/580 mm
iskun pituus 600 mm
vesitila 7,9 m³
halkotila 7 m³
hiilitila 5,5 m³