kevyt sekajunaveturi 173 - 177 1892 214 - 221 1898 Schweizerische Lokomotiv- & Maschinenfabrik, Winterthur, Sveitsi Sk3 -sarjassa (G3, G5, G10 ja G11) yhteensä 88 veturia G3/Sk3 -tyyppiä 13 kpl pyörästö 2-6-0 lempinimi "Mummo"
Sk3-sarjan 88 veturia olivat vajaat puolet yli 200:n Mogul-veturin hankintaohjelmasta. Ne valmistuivat 1892-1905, tilauksia toimittivat SLM (173-177, 214-221), Dübs (191-195), Schwartzkopff (334-359) ja Tampella (373-406, 427-436). Alkuperäiset sarjamerkit olivat G3, G5, G10 ja G11. Teknisesti lähes samanlaiset veurit koottiin 1942 kaikki sarjaan Sk3. Niissä oli alunperin yhdyskoneisto ja märkähöyrykattila, Stephensonin luistikoneistot ja tasoluistit, uusimmissa Dultzin käynnistys- ja vaihtoventtiili (asennettiin koko sarjaan 1920-luvulla). Muutamissa uusimmissa kokeiltiin 1930-luvulla höyrynkuivauslaitetta. Veturit palvelivat etenkin tavaraliikenteessä, myöhemmin jonkin verran seka- ja henkilöjunissa. Tk3:t ja Tv1:t syrjäyttivät Sk3:t tavarajunista, ja ne siirtyivät vähitellen järjestely- ja työjuniin tai vaihtotöihin (näissä pääosa vetureista vielä 1950-luvun puolivälissä). SLM:n veturit olivat pääosin Oulussa, Dübsin Viipurissa ja Oulussa, muut eri puolilla maata. 1918 jäi 9 veturia Venäjälle, niistä ostettiin 4 takaisin 1928 (2 korjauskevottomina), 1940 luovutettiin 8 sotakorvauksina , 2 menetettiin sodassa ja Karhulan-Sunilan rautatie osti yhden 1957. Muut veturit hylättiin pääasiassa 1950-luvulla, viimeiset vasta 1960 (mukana museoveturiksi jäänyt 400).
tyyppi 1C n2v tyhjäpaino 31,5 Mp työpaino 34,5 Mp akselipaino 10, 10,6 Mp pituus 14,07 m suurin sallittu nopeus 60/65 km/h vetopyörien halkaisija 1,245 m vetovoima 4550, 4740 Kp tulipinta 87,2 m² työpaine 12 kp/cm² yhdyskone, sylinterit 400/580 mm iskun pituus 600 mm vesitila 7,9 m³ halkotila 7 m³ hiilitila 5,5 m³