A7

Etusivulle


henkilöjunaveturi

Numerot, hankintavuosi ja valmistaja:

228 - 231     1898

Schweizerische Lokomotiv- und Maschinenfabrik,
Winterthur, Sveitsi


4 kpl
pyörästö 4-4-0
lempinimi "Lankkihattu"

Samalla kun Vr hankki Dübsiltä viimeisiä A3 -vetureita, se tilasi SLM:ltä Sveitsistä 4 samaa tyyppiä ollutta veturia. Vetureista tuli pääosin samanlaisia kuin sarjat A3, A5 ja A6, eroina olivat teknisen kehityksen mukanaan tuomat uudet ratkaisut, laitteet ja varustimet (mm. ilmajarru). Aluksi veturit sijoitettiin Helsinkiin ja Riihimäelle, ja ne vetivät pääasiassa keveitä pika- ja henkilöjunia. Vanhetessaan veturit siirrettiin Karjaalle, Turkuun ja Viipuriin. Nämä varikot käyttivät niitä paikallisjunissa ja jonkin verran työjunissa. Ennen hylkäystään 1930-luvun alussa A7:t hoitivat Viipurin paikallisliikennettä. Sarjan käyttöaika jäi melko lyhyeksi, teho kävi liian heikoksi jatkuvasti kasvaville pikajunille. Paikallisjuniin ne eivät ollet sopivia heikon tehonsa ja suurista pyöristä johtuneen hitaan kiihtyvyyden takia. Painavat veturit eivät myöskään sopineet Pohjois-Suomen keveille K25-kiskoisille radoille.

tyyppi 2B n2
tyhjäpaino 32,7 Mp
työpaino 35,4 Mp
akselipaino 11,4 Mp
pituus 14,067 m
suurin sallittu nopeus 80 km/h
vetopyörien halkaisija 1,705 m
vetovoima 3190, 3400 Kp
tulipinta 88,6 m²
työpaine 10,6 kp/cm²
vesitila 5,9 m³
halkotila 8,5 m³
hiilitila 6 m³